2017

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

En todella tiedä löytääkö kukaan tänne enää tietään, mutta ajattelin dokumentoida vastaukset näihin vanhoihin aktiivisilta blogivuosilta tuttuihin kysymyksiin.

1. Miten vietit uudenvuoden 2016-2017?
Perinteisesti kotona flunssassa - traditio jatkuu valitettavasti myös tänä vuonna.

2. Seurustelitko?
Viides joulu Helsingissä Nikon kanssa (ja neljäs Tuutikin). Täällä on koti.

3. Kävitkö ulkomailla?
Kävin, peräti kolmesti! Tammikuussa kävimme Even kanssa Tukholmassa, jossa Eve ei ollut ennen käynytkään. Kesäkuussa lähdin yksin superäkkilähdöllä Prahaan, joka oli ihan todella ihana, ja voisin hyvin mielelläni lähteä ihan yhtä nopealla aikataululla sinne takaisin koska vaan.

Joulunalusviikoksi matkasimme Even ja Johanneksen kanssa Kööpenhaminaan. Reissu oli meille kaikille niin monella tavalla tärkeä, ja olen tosi onnellinen siitä, että lähdettiin.



4. Oliko sinulla kesätyö?
Ah nämä kysymykset ovat kyllä niin juuri niille 19-vuotiaille villatakkityttöbloggareille tehdyt <3 Mutta siis, olen yrittäjä/kuvittaja/verkkokauppias/paperikauppias - vielä heinäkuun puoleen väliin tein kaiken kotoa, mutta sitten löytyi puolivahingossa kävelymatkan päästä sopiva liiketila+toimisto, johon muutin varastoni ja työkoneeni kantamalla ne meiltä kotoa yksin parilla reissulla. Alle puoli vuotta myöhemmin ei kyllä enää kannettaisi niitä mihinkään.



5. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Suurin "surullinen" saavutus oli se, että vihdoin pystyin irrottamaan äitini pois elämästäni. Viestini oli lyhyt ja ytimekäs: narsismisi vuoksi minulla ei ole tilaa hengittää. 

Suurin iloisempi saavutus on kaikki kauppaan liittyvä, tietenkin. En lapsena haaveillut paperikaupan pyörittämisestä, mutta tähän tiivistyy kaikki mitä olen aina rakastanut. Olen onnellinen, että työpäivääni kuuluu sekoitus piirtämistä, sähköposteja, tilausten pakkaamista, Excel-taulukoita, käsillätekemistä, koodaamista, suunnittelua, valtava määrä postimerkkejä ja ennen kaikkea ihan huikeita asiakkaita. Ihanaa on myös se, miten paljon tästä kaikesta olen saanut tehdä juuri oman siskoni kanssa. (Aloitin ehkä yksin, mutta minusta isoin kasvu alkoi juuri siitä hetkestä kun Eve tuli mukaan!)

6. Mihin petyit?
Rehellinen vastaus kuuluu, että äitiin toivottavasti viimeistä kertaa. Hauskempi vastaus, että siihen miten käytimme Tivolissa ihan liikaa kolikoita, että saisimme kolikkopelistä (sellaisessa kuin vaikka laivallakin, että ne kolikot on siinä reunalla ja yritetään pudottaa niitä itselleen kolikoilla) sellaisen hienolta näyttäneen kasinopelimerkin. Saimme ja menimme innoissamme lunastamaan palkintoa.

Saimme tikkarin. Ison, mutta joka tapauksessa tikkarin.

7. Paras muisto kaikista?
Ensimmäisenä tulee ainakin mieleen Praha ja van Goghin teosten näkeminen. Oli huikeaa istua siellä sopivan viileän museon penkillä ja miettiä miten olin kaikilla tavoilla ihan itse vastuussa siitä, että sain istua siinä ja van Goghin edessä.



8. Paras vaate jonka löysit?
Kukkapaita, joka löytyi kesällä hieman oudolta joensuulaiselta kirpparilta, jonne olin päätynyt siksi, että olin tutustunut ihaniin ihmisiin plannereiden parissa.

9. Lempivaatteesi?
Olen viettänyt hyvin paljon aikaa Rooster Teeth -hupparissani.

10. Hankitko uutta tatuointia?
En, toivottavasti ensi vuonna!

11. Muuttiko naapuriin uusi tyyppi/muutitko itse?
Olen asunut yli neljä vuotta tässä samassa kodissa Nikon ja Tuutikin kanssa eikä meillä ole ajatustakaan muuttaa pois pitkään aikaan. Eve sen sijaan muutti tänne tosi lähelle myös!

12. Oletko tutustunut kokonaan uuteen ihmiseen?
Olen, vaikka miten moneen! Ja ihan huikeaa miten moneen olen saanut tutustua vieläpä työni, kauppani ja harrastukseni kautta.

13. Mitkä olivat vuoden parhaat bileet?
Ultra Bra Hartwall Areenalla!

14. Mitkä olivat huonoimmat?
Kaikki ne, joihin olin liian väsynyt menemään, ja joihin olisi ehdottomasti pitänyt mennä.

15. Mitä muistat vuodelta 2017?
Paperikaupan. Nikon, Tuutikin, Even ja Johanneksen. Prahan ja Köpiksen.

Hyvä siis, että aion näiden asioiden parissa viettää myös ensi vuoden. Kauppa, perhe ja matkustelu.

16. Suloisinta mitä näit?
No Tuutsu tietenkin.



17. Vuoden kaunein päivä?
Olen vähän hämilläni kun tätä kirjoittaessa ja kuvia kasatessa olenkin yhtäkkiä huomannut, että olen tehnyt ja nähnyt ihan hirveästi. Ja kun tietää miten paljon on vielä kuvien ulkopuolella rakkautta, työntekoa ja elämää.

18. Teitkö itse vaatteita?
En edes yksiäkään villasukkia tainnut saada ainakaan loppuun asti.

19. Paras koulumuisto?
Se helpotuksen tunne kun myönsin itselleni, että nyt on aika pyörittää paperikauppaa eikä väkisin itku kurkussa opiskella tutkintoa loppuun.

20. Saitko jotain kauan odottamaasi?
En nyt saanut (vaan ihan itse (osamaksulla) ostin) mutta iPad Prota olin katsellut pitkäääään ja sen hankkiminen vihdoin oli iso juttu ja muutti luovaa prosessiani paljon.

21. Mitä teit hiuksillesi?
En mitään, en käynyt edes kampaajalla. Olisi kyllä aika.

22. Hukkasitko tavaroitasi?
Aina on kynät kateissa kun en kuitenkaan omista niitäkään kuin muutaman tuhat kappaletta.

23. Paras kenkäostoksesi tänä vuonna?
Keltaiset uudet matalavartiset Converset Facebook-kirppikseltä! 15e!

24. Mitä tv-ohjelmia seurasit?
Brooklyn 99, Superstore, Will&Grace, When Calls the Heart.

25. Ajoitko kertaakaan ojaan/meinasitko?
En.

26. Hankitko uutta puhelinta?
Ostin halvimman ja pienimmän iPhonen mitä vaan kaupasta löytyi.

27. Lempikauppa?
Jeminalovespaper.fi

28. Kävitkö elokuvissa?
Kävin! Parhaat oli Beauty and the Beast, Baby Driver ja Baywatch (ihan jo siksi että kävin katsomassa sen Prahassa ja oli ihana ilta!)

29. Tuliko kaamosmasennus?
Tuli, mutta myöhemmin kuin yleensä!!!

30. Mitä odotat vuodelta 2018?
Rakkautta, töitä ja matkustelua.

25 before 25

tiistai 27. joulukuuta 2016

Täytän kaksikymmentäviisi helmikuun kahdeskymmenes päivä.

1. Käy katsomassa Yayoi Kusaman näyttely (sulkeutuu 22.1.!)
2. Pidä ihana instagram worthy dinner ystävien kanssa
3. Mene katsomaan La La Land ihan yksin
4. Käy jumalanpalveluksessa
5. Kuvaa Planner 2016 Flipthrough -video
6. Käytä Korkeasaaren vuosikorttia
7. Suunnittele ja julkaise yksi weekly kit Etsy-kaupassa
8. Hit 200 sales on Etsy
9. #50before25: 1.1.-20.2. välillä on täsmälleen 50 päivää, yritä kantaa mukana kameraa ja ottaa joka päivä yksi kuva
10. Mene hammaslääkäriin vaikka on ihan kamalaa
11. Imuroi kerran viikossa
12. Purista itse appelsiinimehua
13. Aloita Couch to 5K -juoksuohjelma
14. Maista kahvia (jossakin hyvässä kahvilassa)
15. Luo itsellesi ja yrityksellesi ihan oikea kotisivu
16. Suunnittele ja painata käyntikortit
17. Lue kirjahyllystä jokin kirja, jota et ole vielä lukenut
18. Kokkaa jotakin kesäkurpitsasta
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.

joulukuun ajatuksia

maanantai 12. joulukuuta 2016



En tiedä mitä kirjoittaa, mutta halusin joka tapauksessa postata - sana, jota en ole käyttänyt hetkeen!

Ainakin halusin kertoa, että olen miettinyt blogini kuvia. Että pitäisikö sitä nyt sitten kantaa järkkäriä mukana, pitäisikö jaksaa kuvata lounaat ja asut, metsästää täydellistä valoa ja mitä lie. Totesin aika nopeaan, että juu ei, puhelin saa riittää, varsinkin kun olisin esimerkiksi lukioaikoina ollut äärimmäisen onnellinen jos olisin kamerallani osannut ottaa lähellekään sellaisia kuvia kuin nyt saan iPhonella napsaistua sen enempiä miettimättä.

En aio kokea mitään huonoja blogiomatuntoja, vaikka kaikki kuvani olisivat suoraan Instagramista kopioituja. Niissähän se elämä on, ja tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Talvinen Helsinki, joulumielen metsästys, tunteja kalenteriaskartelujen ääressä ja loput 90% sitten kuvia Tuutikista.

Olen miettinyt paljon myös, että voinko heti alkaa mainostaa omia bisneksiäni. Että mitä ne siitäkin miettii, luulevat vaan, että yritän tehdä paluuta pönkittääkseni myyntejä ja ennen kaikkea egoani. Mutta bloggaamisen perusajatus on jo itsessäänkin oikeastaan aika tosi kieroutunutta, joten eiköhän tähän yhdet Etsy-linkit mahdu.

Eli, kuten jokainen tässä osoitteessa joskus seilaillut lukija todennäköisesti tietää, minä rakastan paperia. Olen aina rakastanut kaikkea paperiaskarteluun liittyvää, leikekirjoja, postikortteja ja nyt sitten näitä hassuja kalentereita. Planner-innostukseni alkoi viime tammikuussa, ja nyt vuotta myöhemmin olen siinä pisteessä, että minulla on oma Etsy-kauppa, jossa myyn itse piirtämiäni tarroja, jotka on suunniteltu nimenomaan kalentereihin sopiviksi.

Piirtäminen on osa sitä pitkää listaa, missä en muka olisi hyvä jonkun muun mielestä. Nyt kuitenkin opettelen, ja se jo itsessään on ollut minulle tosi tärkeää, opettelu. Moni kuvailisi minua ihan varmasti perfektionistiksi, mutta minulla on aina ollut vähän väärä asenne tekemiseen: jos en ole heti osannut, olen lopettanut - mitä järkeä edes yrittää jos ei heti ole super.

No, järki on siinä, että kun opettelee, niin voi olla super myös niissä jutuissa joissa ei luonnostaan ole super.

Sitten voi yhtäkkiä olla söpöjä tarroja myynnissä omassa pienessä Etsy-kaupassa, juuri sellaisessa, josta on aina haaveillut. Vuoden 2017 tavoite on kasvaa sopivaan tahtiin niin kuvittajana kuin yrittäjänäkin - ja parasta on, ettei tarvitse olla super, ei välttämättä koskaan muttei ainakaan heti.

ps olenko koskaan osannut otsikoida juttujani?